Erityisasiantuntija palveluksessasi

Tästä blogista tulee nyt suuri työnumero. Vietänhän suurimmat osan ajasta täällä joko töissä tai nukkumassa. Kerron siitä nukkumisestakin ajallaan, mutta ensin työt.

Jos 90-luvun puolivälissä unelmoin virkamiesurasta Brysselissä, toisena haaveena - välillä ohikin kiilaten - tuli ura suurlähettiläänä. Kuuluuhan työsuhde-etuihin diplomaattikilvet ja kaikkea. En ole vielä saanut ylennystä suurlähettilääksi, mutta koen olevani hyvällä aitiopaikalla seuraamaan, mitä se suurlähettiläs oikeasti puuhailee.

Suurlähettiläs ja hallinnollisia hommia tekevä konsuli ovat varsinaisia ulkoministeriössä uraa tekeviä virkamiehiä. Heidän lisäkseen täällä on neljä erityisasiantuntijaa sekä kaksi ohjelma-avustajaa. Minä sijaistan yhtä noista erityisasiantuntijaa. Aihealueena on yksityissektorin ja Sambian ulkomaankaupan kehittäminen. Tiedän, erityisasiantuntija + talousasiat + minä = yhtälö, jonka ratkaisusta joku saa joskus nobelin. Ei ole syytä kuitenkaan huolestua: tehtäväni on hoitaa juoksevia hallinnollisia asioita, reagoida sähköposteihin ja kyselyihin, osallistua kokouksiin ja pysyä ajan tasalla. En ole ainakaan toistaiseksi vastuussa Suomen kehitysapurahojen kohteiden visioinnista.

Työnteko on kivaa ja kamalaa. Kivaa se on silloin, kun onnistuu. Kamalaa silloin, kun törmää sambialaisten virkamiesten tapaan olla mahdollisimman tavoittamattomissa. Heidän ohjenuoranaan kun tuntuu olevan: Älä vastaa puhelimeen (jos vahingossa nostat luurin, hoida asia niin, että puhelu "vahingossa" katkeaa). Älä vastaa soittopyyntöihin. Älä soita takaisin, vaikka olet luvannut. Älä vastaa sähköposteihin. Oikeastaan parempi, ettet edes anna kellekään sähköpostiosoitettasi. Älä hanki kännykkää. Nähtäväksi jää ensi viikolla, onko virkamiesten viimeisenä oljenkorsiohjeena: jos joku suomalainen blondi kaikesta huolimatta inttää ja pommittaa yhteydenotoilla, sovi tapaaminen tämän epämiellyttävän henkilön kanssa, mutta älä ilmaannu paikalle.

En ole vielä päättänyt, kumpi on kivempi työpäivä, keskiviikko vai perjantai. Keskiviikon vaakakupissa painaa ruotsalaiset pullat. Olemme täällä samoissa tiloissa ruotsalaisten kanssa ja jalomielisyyttään he tarjoavat aina keskiviikkoaamupäivisin korvapuusteja. Ne ovat kyllä todella hyviä. Varteenotettava kilpailija on kuitenkin perjantai, koska silloin virka-aika loppuu klo 13.00. Ja tänään on perjantai. Ja voin vaikka käydä ostamassa niitä samaisia pullia läheisestä ruotsalaisesta koulusta. Joten kallistun ehkä perjantain kannalle.

Valokuvista sen verran, että yhdessä näkyy lähetystön pääportti, toisessa taas sisäpiha, jolla syödään usein lounasta. Kolmas kuva sen sijaan on täysin spontaani yllätysotos työntekijästä, joka merkkaa itsensä poislähteneeksi.

Nyt siitä nukkumisesta. Nukun yöni hyvin, mutta niin ei ole ollut alusta asti. Muutamat ensimmäiset yöt menivät tottuessa suuren talon ääniin. Tein parin yön ajan puolustusstrategioita potentiaalisen hahmon varalle, joka ilmestyisi oviaukkoon. Sain unta vasta, kun olin löytänyt asennon, josta voi potkaista hahmon tullessa lähemmäs. Strategian seuraava vaihe olisi ollut keittiöveitsen tuominen unikaveriksi, mutta onneksi pelot hälvenivät ennen vaiheen toteuttamista.

Nykyään nukun siis hyvin. Ehkä psykologisen turvan luo hyttysverkko, jonka sisällä voin rauhassa nukkua ruususenunta. Tosin edes minun naiiviutella ei hyttysverkko ole oiva ase tositilanteessa. Uneni häiriintyi viime ja edellisyönä, jolloin olin pari tuntia hereillä kamalan myrskyn takia. Taivas oli oikeastaan koko ajan valkea, koska salamoita tuli salamoiden perään. Ukkonen jyrähteli silloin tällöin, mutta suurempaa meteliä piti vesisade, joka oli aikamoinen. Ei se voinut kauas jäädä siitä ennätyksellisestä 100 ml vesimäärästä.

Tuli ehkä vähän tylsä blogi. Pahoittelut siitä. Töistä ei nyt vain voi kirjoittaa mitään hersyvää seikkailutarinaa. Ehkä keksin pari vitsiä ensi blogiin.