Vartija-Herbert sairastui keskiviikkoiltana. Lääkäriin heti, oli suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän kasvatin ensimmäinen ajatus. Käytännössä tiellä oli monta mutkaa. Herbert asuu paikallisella kompoundilla, josta on vaikea päästä millekään klinikalle. Olimme valmiit hakemaan Herbertin kotoaan, mutta pimeän aikaan olisi ollut turhan uhkarohkeaa lähteä kahden vaalean naisen voimin ajelemaan niille seuduille. Toinen tielle asettunut este oli luonnollisesti raha. Paikallisten ei-hyvätuloisten asukkaiden vaihtoehtona on hoito maksuttomilla klinikoilla tai jääminen ilman hoitoa. Muistatteko vielä Naomin tapauksen? Ilmainen terveydenhoitokaan ei riittänyt, kun Naomilla ei ollut rahaa bussiin.
Mikäli sinne ilmaisklinikalle jotenkin pääsee, ne ovat rajoittuneita palveluissaan; saat kipulääkettä, ehkä jonkin sortin mutu-tuntumalla tehdyn diagnoosin ja palaat kotiin odottamaan, mitä terveydentilallesi seuraavaksi mahdollisesti tapahtuu. Aiemmin yksi vartijoista sairastui, meni hoitoon ja sai kipulääkettä ja kutsun tulla kahden viikon päästä takaisin. Suomalaisasukit vaativat parempia tutkimuksia, joista ilmeni umpisuolen puhkeaminen. Vartija leikattiin heti ja selvisi. Kaikille ei käy niin hyvin. Umpisuolen puhkeaminen johtaa väistämättä kuolemaan, ellei löydä jotakuta, joka maksaisi leikkauksen. Missään leikkausta ei saa ilmaiseksi ja niissä paikoissa, joissa se on halvempaa, pitää maksaa lahjuksia päästäkseen jonon ohi. Puhjennut umpisuoli ei odota eikä leikkausjonojen purkaminen ole täällä varsinaisesti terveyspoliittisen agendan kärjessä.
Niin, Herbert sai rahaa taksiin ja pääsi egyptiläisten lääkäreiden ylläpitämälle klinikalle. Lääkäri soitettiin paikalle vasta, kun mzungu oli avannut lompakon ja maksanut. Herbert makasi puolitiedottomana tutkimushuoneessa, me odotimme ulkopuolella kolkossa salissa. Televisiosta tulvi kovaääninen gospel, tympääntyneen vastaanottovirkailijan takana seinällä oli kuva jeesuksesta ja teksti "Jesus makes impossible things". Jeesus tuntuu kuitenkin haluavan ensin rahaa ennen kuin tekee yhtikäs mitään.
Lähden sunnuntaina suuren Afrikan-seikkailijan nimikkokaupunkiin, Livingstoneen. Näin siksi, että pidän ensi viikolla kaikki ruhtinaalliset kertyneet lomapäiväni. Livingstonessa voi tehdä vaikka mitä ja aion ainakin käydä kurkkaamassa Viktorian putouksia ja tehdä yösafarin Botswanan puolelle. Tarjolla olisi myös benji-hyppyä putouksilla tai koskenlaskua Zambezi-joella - nähtäväksi jää mihin kaikkeen yllän. Kaikki em. lystit ovat kovinkin kalliita, mutta toisaalta, rahanmeno täällä tähän asti ei ole ollut päätä huimaavaa. "Äiti lähetä rahaa" -lakanaa ei ole tarvinnut kaivaa kaapista. Voisinkin tehdä uuden lakanan ja heiluttaa sitä. "Äiti älä murehdi, olen varmastikin hengissä vielä viikon päästä." Ai niin, eikä pidä unohtaa "äiti, osta jääkaappiin valmiiksi ruokaa" -pamflettia.
Ensimmäisessä kuvassa muuten nykyinen koti. Toisessa Lusakan ehkä ainut patsas. Mutta sitäkään ei saa kuvata, koska taustalla häämöttää jokin hallintorakennus. Hallintorakennuksia, viranomaisia tai presidentin autosaattueita on kiellettyä kuvata. Olen siis tehnyt täällä suuria laittomuuksia, kun lisään vielä toisen kuvan, jossa on luottamusta herättävä ja tehotoiminnallistettu poliisiasema. Yleistiedon levittämisen nimissä kerron vielä, että homoseksuaalisuus on täällä lailla kiellettyä ja tämän lain rikkomisesta voi saada 14 vuoden vankeustuomion. Ei kannata lähteä koittamaan kepillä jäätä, niissä vankiloissa kuin ei ole kovinkaan kivaa. Eikä niissä saa ruokaa, vaan vankien ravinnonsaanti on omaisten tuomisten varassa. Sama pätee sairaaloihin. Pahempi juttu siis, mikäli sairastuja tai pahantekijä on kaukana kotiseudultaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti